Työvälineistä

Joskus meistä uusista tuntuu, että olemme astuneet johonkin aikakoneeseen sen jälkeen, kun ensimmäisenä työpäivänä astuimme toimiston ovista sisään. Sen lisäksi, että työympäristö on täynnä dinosauruksia ja vanhoja harppuja, on työvälineistö ajoittain vertaansa vailla.

Otetaanpa esimerkkinä kännykät. Ensinnäkin, meille molemmille tämä oli ensimmäinen työnantaja, jossa kaikille työntekijöille ei anneta kännykkää. Eli siis olit työntekijänä arvoasteikossa hieman ylempänä, jos sinulla on kännykkä. Emme oikein osanneet olla tästä otettuja, kun tuttaviemme 6-vuotiailla lapsillakin on kännykät.

Toisaalta emme ole ihan varmoja, voiko näitä kapuloita laskea edes kännyköiksi. Nimittäin näyttivät olevan selkeästi Nokian kehitysmaa-mallistoa, niin siis sitä mallistoa, jota ei oikein kauppojen hyllyllä edes näe. Sitä mallistoa, jota myydään gigantissa hintaan 30 eur. Onhan se hieno ja iso satsaus työntekijään, miten emme osaakaan olla tästä tarpeeksi kiitollisia!

Ja tässä nyt ei todellakaan ole kyse mistään kamalasta hifistelystä tai iphonen kaipuusta (siitäkin huolimatta, että jokaisen kunniallisen firman pitäisi tarjota työntekijöilleen nykymaailman mukaisesti iphone), vaan tämä samainen puhelin sai kaverimme suun loksahtamaan auki eräissä illanistujaisissa ja tämä kysyi inho naamalta loistaen, että kenen puhelin toi oikein on? No meidän tietysti. Puhelin, joka ei ainoastaan ole ruma, vaan jossa ei myös ole datapakettia (ostimme nimittäin itse paremmat puhelimet myötähäpeässämme, mutta mitäpä niillä tekee kun ei edes gps toimi).

Toisaalta, pyytäessäni osastosihteeriltä laskinta, sain pahvilaatikosta roinan seasta kaivetun vanhan laskimen, joka laskee paperinauhalle. Tosin tästä retrovehkeestä oli paperitoiminto jo mennyt ajat sitten rikki, ja olipahan laskinta korjailtu myös teipillä. Painoa tällä ihmeellä oli varmaan puoli kiloa.

Hä-vet-tää.

weheartit.com